Co-development of client involvement in health and social care services: examining modes of interaction

PURPOSE

The involvement of clients in service encounters and service development has become a central principle for contemporary health and social care organizations. However, in day-to-day work settings, the shift toward client involvement is still in progress. We examined how health and social care professionals, together with clients and managers, co-develop their conceptions of client involvement and search for practical ways in which to implement these in organizational service processes.

DESIGN/METHODOLOGY/APPROACH

The empirical case of this study was a developmental intervention, the client involvement workshop, conducted in a Finnish municipal social and welfare center. The cultural-historical activity theory (CHAT) framework was used to analyze the development of client involvement ideas and the modes of interaction during the intervention.

FINDINGS

Analysis of the collective discussion revealed that the conceptions of client involvement developed through two interconnected object-orientations: Enabling client involvement in service encounters and promoting client involvement in the service system. The predominant mode of interaction in the collective discussion was that of "coordination." The clients' perspective and contributions were central aspects in the turning points from coordination to cooperation; professionals crossed organizational boundaries, and together with clients, constructed a new client involvement-based object. This suggests that client participation plays an important role in the development of services.

ORIGINALITY/VALUE

The CHAT-based examination of the modes of interaction clarifies the potential of co-developing client-involvement-based services and highlights the importance of clients' participation in co-development.

Osallisuutta vai eriarvoisuutta? Sote-toimijoiden käsityksiä asiakasosallisuudesta digitalisoituvissa sosiaali- ja terveyspalveluissa

Sosiaali- ja terveyshuollon digitalisaatiokehityksen yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi on nimetty osallisuuden edistäminen. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden, työntekijöiden ja johtajien käsityksiä asiakkaiden osallistumisesta digitaalisiin palveluihin. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä asiakasosallisuuden ja digitalisaation välisestä suhteesta sekä siihen liitettyjen käsitysten yhteneväisyyksistä ja eroavaisuuksista asiakkaiden ja ammattilaisten keskuudessa. Tutkimusaineistona ovat 86 henkilön teemahaastattelut viidessä julkisessa sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatiossa. Menetelmänä on laadullinen, teoriaohjautuva sisällönanalyysi. Käsitykset asiakasosallisuudesta digitaalisissa palveluissa jäsentyivät viideksi luokaksi: asiakas palveluiden piiriin kuuluvana, asiakas palautteen antajana, asiakas vuorovaikutuskumppanina, asiakas itsenäisenä toimijana vastaanottojen ulkopuolella ja asiakas kehittäjänä. Analyysi toi esille jännitteisyyden luokkien sisällä: kuhunkin luokkaan kytkeytyi digitalisaatiokehityksen mukanaan tuomat mahdollisuudet asiakkaiden osallistumisen ideaaleista sekä toisaalta digitalisaatiokehityksen esteet, realiteetit ja sen mukanaan tuomat uudenlaiset haasteet. Erityisesti asiakkaat korostivat digipalveluihin liittyviä huolia: pelkoa taitojen ja tuen riittävyydestä sekä vuorovaikutuksen kaventumisesta. Johtajat korostivat digitalisaation mahdollisuuksia erityisesti yhteydenpidossa, palautteen antamisessa sekä palveluiden kehittämisessä. Työntekijät toivat esille sekä esteitä että mahdollisuuksia, korostaen erityisesti palveluiden piiriin pääsemistä, palautteen antamista ja etävastaanottoja. Digitaalisissa palveluissa asiakkaan rooli itsenäisenä toimijana ja tiedonhakijana korostuu. Samalla asiakkaan tekemät valinnat ja päätökset jäävät helposti ammattilaisilta piiloon ja dialogi asiakkaan ja ammattilaisen välillä vähäiseksi. Tähän liittyy monenlaisia huolia niin asiakkaiden kuin ammattilaisten keskuudessa. Eri osapuolten osallisuuskäsitysten ymmärtäminen onkin tärkeää, kun suunnitellaan ja kehitetään digitaalisia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja.